Kehityspäällikkö Mervi Heikkilä ja kirjastotoimen ylitarkastaja Anu Ojaranta keskustelevat lukutaidon tukemisesta ja kirjastoista. Tausta-aineistona ovat naapurimaiden kyselyvastaukset lukemisen edistämiseen liittyen.
Tämä on kolmiosaisen blogisarjan viimeinen osa. Kokonaisuus on Seinäjoen kaupunginkirjaston, lasten ja nuorten lukemista ja lukutaitoa edistävien kirjastopalvelujen valtakunnallisen erityistehtävän sekä Lounais-Suomen Aluehallintoviraston yhteistyötä.
Lähdetäänpä liikkeelle Pisa-tutkimuksesta. Mitä ajatuksia Suomen tulokset kansainvälisissä lukututkimuksissa herättävät?
Anu: Pisa-tulokset olivat pettymys. Olin niin varma, että muutokset parempaan suuntaan näkyvät. Olen jo keväästä 2023 pohtinut sitä, että missä ne lukutaitohankkeisiin laitettujen miljoonien vaikutukset näkyvät, vai pitääkö meidän tyytyä siihen selitykseen, että häntä on pitkä? Minun mielestäni vaikutusten pitäisi jo näkyä.
Mervi: Minusta ehkä pitäisi lähteä laskemaan siitä, mistä lähtien on annettu neuvoloissa kaikille lapsille Lukukeskuksen Lukulahja lapselle -paketteja. Alakoulussa aloitettu lukemisen edistäminen voi olla jo joidenkin kohdalla myöhässä. Toisaalta niin kauan kun hankkeet eivät muuta rakenteita, tai jos niillä ei saada mitään pysyvää, rahat menevät pitkällä aikavälillä vähän hukkaan.
Anu: Voi kysyä myös, onko tehty oikeita asioita? Ovatko toimenpiteet ja rahoitus kohdistuneet oikein? Jos ei, niin mihin niiden olisi pitänyt kohdistua? Ollaanko tehty helppoja valintoja, eikö ole pystytty ajattelemaan riittävästi niitä ryhmiä, jotka tarvitsisivat kohdennettuja palveluja.
Mervi: Mun mielestä neuvola-interventio on tärkeä asia, ja toinen tärkeä asia on nämä kohdennetut palvelut. Että kohdennetaan oikeanlaista tukea ja palveluja sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Tässä tulee mieleen Kulturrådetin raportin näkemys siitä, että yleisesti käytetyt keinot voi jopa lisätä lukemisen eriarvoisuutta, ne eivät tavoita kaikkia ryhmiä. Raportti löytyy täältä.
Mutta eihän lukemisen edistäminen ole yksin kirjastojen asia! Kuinka keskustelijat näkevät lukutaitotyön kokonaisuuden yhteiskunnassa?
Anu: Lukusujuvuuden kehittymisestä ja kiinnostuksen heräämisestä ei toki yksin kirjasto vastaa. Kirjastot ovat voimakkaasti tekemässä sitä työtä, mutta eivät voi yksin vaikuttaa asioihin. Enemmän se on arjen asia, kaikkien asia; koulun, vanhempien, yhteiskunnan. Että lukemista pidetään yllä ja arvostetaan. Nyt on esimerkiksi noussut otsikoihin sekin, että nuoret eivät enää arvosta koulutusta yhtä paljon kuin ennen. Meidän kaikkien tulee nostaa lukeminen ja koulunkäynti tärkeysjärjestyksessä korkealle, lapsissa ja nuorissa on Suomen tulevaisuus.
Mervi: Kyllä, tässä pitäisi monen toimijan vetää yhtä köyttä ja vielä samaan suuntaan. Tulevat mieleen myös kansalliset rakenteet. Ehkä jokin vielä kokoavampi voima tarvittaisiin, ja eri toimijoiden välillä pitäisi olla vielä enemmän yhteistyötä kuin nyt.
Anu: Resurssien vähetessä yhteistyö yli organisaatio- ja kuntarajojen on oleellista. Minun tulevaisuuden näkymäni on synkkä, taloustilanne ei tule helpottamaan nopeasti. Jos tehdään päällekkäistä työtä, siitä pitäisi viimeistään nyt luopua.
Ennen pitkää innokkaat keskustelijat siirtyvät pohtimaan yleisiä yhteiskuntaan ja lasten kasvatukseen liittyviä asioita. Keskustelun kuluessa he kysyvät myös itseltään: “Onko tämä nyt vaan tällaista viisikymppisten murinaa?”
Anu: Olen lukenut myös siitä, että lasten sinnikkyys on laskussa. Ei tarvitse ponnistella enää asioiden eteen. Sama liittyy lukutaidon oppimiseen. Miten me voisimme tukea lapsia siinä niin, ettei se tunnu tuputtamiselta? Kun lukeminen ei parane muuten kuin lukemalla. Ja se kotoa lähtevä kannustus lukemiseen... Miten kirjastot saisivat vietyä koteihin ajatusta lukemisesta? Oppiminen tapahtuu kuitenkin siellä, missä ei ole mukavaa. Jotta voi oppia hiihtämään, täytyy kaatua muutaman kerran.
Mervi: Pohdin tässä myös Viron vastauksia meidän kyselyymme. Vastauksissa puhuttiin vahvasta oppimisen ja lukemisen kulttuurista, joka läpäisee koko yhteiskunnan; vanhemmat, koulut ja kirjasto kannustavat lukemaan ja oppimista arvostetaan. Mikä on meidän kulttuurimme tänä päivänä?
Anu: Suomea on aina pidetty kirjasto- ja lukumaana. Ollaanko me nyt kompastuttu Pisa-itsetyytyväisyyteen?
Mervi: Ja on samalla tehty paljon päätöksiä, jotka ovat heikentäneet kirjastojen toimintaedellytyksiä. Valtion tuki esimerkiksi uusien kirjastoautojen hankkimiseen tai kirjastojen rakentamiseen on kadonnut. Kirjastoilla on myös nykyään kirjastolain mukaan aika paljon tehtäviä. Mietin jopa sitä, onko haalittu vähän liikaa ja onko lukutaitotyö jäänyt muiden tehtävien jalkoihin? Pitäisikö enemmän keskittyä juuri lasten ja nuorten lukemiseen? Esimerkiksi Ruotsissa lasten ja nuorten lukemisen edistäminen on kirjastolaissakin priorisoitu.
Anu: Onko tehty oikeita asioita ja onko suunta hajonnut? En tiedä. Kaiken sen muun alle ei kyllä saisi hukkua lukemisen edistäminen. Näen edessäni pelkkää surkeutta, jos lukutaito vielä huononee. Mitä syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle? Koulutuksen taso laskee, mikä nähdään jo nyt. Oppikirjoissakin on vähemmän pitkiä tekstejä kuin ennen. Mukaudummeko liikaa?
Mervi: Onko meillä enää muuten olemassa mitään sivistyneen ihmisen ihannetta? Haluavatko ihmiset enää olla oppineita ja lukeneita?
Anu: Sivistys ei enää ole cool. Mediallakin on merkitystä ja vastuuta, mitä asioita sinne nostetaan. Miksi ei lukeneisuutta enää arvosteta?
Älylaitteiden käytöstä keskustelijamme ovat yhtä mieltä; rajoittaa pitäisi, sekä lasten että meidän aikuisten.
Mervi: Primitiiviset aivonosat johtavat ja dopamiinikoukku jyrää. En ole älylaitevastainen, mutta on naiivia ajatella, että jos ostan kaksivuotiaalle tabletin, niin se opettaa kuin itsestään lapsen fiksuksi. Eihän lapsi sitten osaa kuin svaipata, ei edes puhua ja vuorovaikuttaa kunnolla, jos ei ole riittävästi vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Miten me vanhemmat voidaan olla niin typötyhmiä? Pitäisikö kirjastojen keksiä tästä jotain provokatiivisia sloganeita?
Anu: Miksi meidän on niin vaikea rajoittaa ja kasvattaa? Piiloudutaanko me liian tiukasti sen taakse, että lapsella on kaikki oikeudet, että älylaitetta ei voi rajoittaa tai ottaa pois? Kai siksi, että itse ollaan samassa tilanteessa. Älylaitteet on rakennettu koukuttamaan.
Meillä oli Erasmus-vieraana italialaisia opettajia. Heidän mukaansa digilaitteiden kanssa ei siellä ole ongelmaa, koska vanhemmat ovat sitä mieltä, että ne eivät ole lapsille hyväksi ja piste. Lapset itse asiassa haluaisivat, että heitä rajoitettaisiin, kun eivät itse pysty siihen.
Erään alakoulun uskonnon kokeessa piti täyttää uskonnollisten tekstien tyhjiä kohtia. Lapsi oli täyttänyt kohdan “päästä meidät _____” sanalla vähällä. Päästä meidät vähällä. Onko tämä yhteiskunta nyt tällainen päästä meidät vähällä -yhteiskunta? Ei uskalleta puuttua, ei uskalleta pyytää ponnistelemaan. Onko meillä uskallusta pyrkiä sivistykseen? Ei kauhean kaukana ole se, että kirjurien ammattikunta tulee takaisin.
Mikä sitten olisi ideaalitilanne lukutaidon tukemisen suhteen Suomessa?
Anu: Pysyvät lukutaitorakenteet, joita ylläpidetään pysyvällä ja vakaalla rahoituksella. Asian tärkeydestä tuskin ollaan eri mieltä.
Mervi: Yhtä köyttä vetäminen. Että lapsen lukemisesta ottavat sekä yhteiskunta että kodit koppia. Ja että uskalletaan tarvittaessa yhdessä rintamassa kasvattaa ja rajoittaakin, unohtamatta kuitenkaan lukemisen iloa ja hauskuutta.
Anu: Kirjastojen pitäisi päästä vanhempainiltoihin mukaan. Koteihin ei, harmi kyllä, voida mennä. Myös median pitäisi kantaisi vastuunsa ja nostaa esille toisenlaisia asioita kuin nyt. Elämä kun ei oikeasti päästä meitä vähällä. Resilienssin kehittyminen lapsesta asti on tärkeää. Ei voida tasoittaa kaikkea, elämä ei ole helppoa.
Mervi: Ideaalitilanteessa kirjasto tekisi myös vahvaa yhteistyötä koulujen ja varhaiskasvatuksen lisäksi esimerkiksi perhetyön ja neuvoloiden kanssa. Sitä kautta tavoitettaisiin haavoittuvassa asemassa olevia perheitä.
Nostan tähän myös kirjallisuuden sisällöt ja mielenkiintolähtöisyyden. Jotta lukeminen kehittyisi sujuvaksi, sitä pitää harrastaa. Jotta sitä harrastettaisiin, sen pitää olla lapsen mielestä mielenkiintoista ja hauskaa. Kirjavinkkarit tekevät upeaa työtä, kun vinkkaavat kirjoja eri aiheista eri tasoisille lukijoille. Lisää resursseja kirjavinkkaukseen!
Comments